Borta bra men hemma bäst

Mama ja papa vieraili ihanasti Ranskasa :) Tosin ne ei nähny host perhettä, ku aidan takaa vilkuilemalla, sillä ihanat hostit ei varsinaisesti kutsunu käymään ja jotenki vaistosin, että ne ei kamalasti toivonu vieraita sinne. Ite oon ollu jo puoli kk kotona, enkä lähtöaamun jälkeen oo paljo heistä kuullu (hosteista siis). Tämä vahvistaa mun käsitystä näiden liukuhihna-aupeista. Toinen lähtee, toinen tulee. Kyyneleitä tästä vaihtotilaisuudesta sais irti yhtä paljo ku kuivasta rätistä.
Lähtöä edeltävä ilta meni mun osalta oikein hienosti näytellen. Annoin lapsille pienen sammakko pelin lahjaks ja ne onneks näytti inhimilliset luonteensa pitämällä pelistä (tiättehän sen ihanan kirppupelin josa ne muoviset sammakot pomppaa ku painaa lipareesta niiden selästä ja ne pitäis saada siihen kippoon. Ihana <3). Niille äidille ja isälle ostin parin euron luomuviinin supermarketista. Voin jo mielesäni nähdä miten ne kaataa sen viemäristä alas seuraavana päivänä, koska se on niin n-a-u-r-e-t-t-a-v-a-a.joo. Ihanaa miten ne ei ees tajunnu mun siirappista hymyä ku ne kiitteli miten kivaa oli, että ne oli saanu näin hyvän au pairin kesäks. Sain vielä extra palkkaa, (vaikka olin jo saanu vähä enemmän ku oli sovittu) koska olin tehny työni niin hyvin. Olin tietenki kiitollinen siitä, että olin päässy näiden heillä aikaisemmin olleiden kotiorjien kärkisarjaan, mutta mietin vain niiden raukkaarkojen olosuhteita, jotka ei vanhempien suosiosta saa nauttia. Hauskinta mun mielestä oli, että vanhemmat oli oikein kiitollisia siitä, että olin kestäny tän mun au pair ajan loppuun (uskomattomat 2kk) ja olis mielellään pitäny mut pidempäänki.Ajattelin, että jos 20 au pairin (jotka niillä on siis ollu) joukosta löytyy vaan muutama, josta kestää yli kuukauden pidempään, niin mun mielestä peiliin olis jo ihan kiva kattoa. Ehkä on iiihan pikkiriikkinen mahdollisuus, että se vika ei aina oo niisä au paireisa. Jouduin tosissani hillitä itseäni naurukohtaukselta ku viimisenä yönä perheen äiti ajautui riitaan sen isän veljen kiinalaisen vaimon kans, koska tämä vaimo ei enää voinu ottaa paskaa niskaan viiden päivän jälkeen. Se vaimo oli aika ihana. Kiltti, ystävällinen ja kaunis. Ehkä kaikki tämä oli liikaa perheen äidille. se nimittäin keksi kaikki mahdolliset piilovittuilu keinot mitä se vaan pysty niiden viiden päivän aikana. No kuten arvata saattaa tilanne ei voi päättyä hyvin. Kun veljen perheen vierailusta oli jäljellä enää muutama tunti (jotka olis siis kulunu nukkuen), sai tämä kivakin vaimo hieman tempperamenttia. Tilanne alko melko rauhallisesti 23.30 hieman kiivaalla keskustelulla. Kiitin ylempiä voimia siitä, että mun huone oli keskellä niiden taistelutannerta. Ovi esti näkyvyyden, muttei vaimentanu kuuluvuutta desibeliäkään! Fiksusti perheen äippä päätti sitte käyttää näitä hyväks toteamiaan kasvatuskeinoja myös kiinalaiseen vihamieheensä ja vetas täysillä litsarilla tätä naamaan. Oooh la laa, en voinu olla nauramatta koomiselle tilanteelle ku miehet yrittää paniikin omasesti rauhotella naisiaan. Voi, että mua nauratti. Lopulta tämä veli parka joutu pakkaan autonsa keskellä yötä ja lähtiä ajamaan kevyet 11 h takasin sveitsin kotiin. Nukahdin ihanaan ajatukseen: "huomena kotiin." Aamulla perheen vanhemmat yritti parhaansa mukaan selitellä tapahtunutta ja sitä miten psyko tämä kiinalais vaimo on. Mun teki mieli taas antaa niille peili käteen tai tunkea korvatulpat korviin ja puhallella kuolapalloja. Tyydyin kuitenki mielistelemään niitä vielä viimisen kerran mumisemalla epämääräset "mmm.." ja kattomalla lattiaan.
Matka meni ihan hyvin, vaikka tulon tapasta koomaan vaipumista ei missään vaiheesa ehtinykkään kehittyä. Lensin aluks kaiken järjen vastasesti Milanoon, josta mulla oli jatkoyhteys Tukholmaan jonne mun prinssi oli saapunu. Matka Milanosta Tukholmaan suju kätevästi bisnessluokassa (economy classin hinnalla siis!). Tukholma oli ihana. Kaupunki tosin ei halunnu meitä sinne ja kapinoi vesisateella, mutta jotenki vaistosin, että vastasa oottanu ruusu ja komistus oli ihan mielisään, että tulin sinne :) Oli ihan outoa halata kunnolla niin pitkän ajan jälkeen. Muutenki oli outoa tottua taas siihen, että musta voidaan tykätä ihan pyyteettömästi. Äiti ei lähetä mua pois kotoa, jos en nyt ookkaan niin tehokas tänää tai jos teen jonku virheen niin ei tarvi pelätä mitään ankaraa saarnaa. Tilanne voi tosin aiheuttaa keltasen nesteen kertymisen päähän, mutta onneks välillä joku jaksaa aina tiputella maan pinnalle. Huomasin myös, että olin ihan turtunu ku tulin takas. Entinen sonja, joka itki niin ilosta, surusta ku vitutuksestaki oliki yhtäkkiä ihan terästä. Mikään ei tuntunu miltään, paskaa vaan niskaan. Ehkä se oli paras keino viettää nää edelliset pari kk..Nyt itkupilli on tosin taas turvallisesti kotona ja just tirautin pienet kyyneleet yhen dokumentisa esiintyneen sairaan vauvatiikerin vuoks. Great.
Kuulostaa ehkä mun maailman kauheimmilta kahelta kuukaudelta, mutta ei ne todellakaan ollu sitä. Jos pitäis miettiä uudelleen lähtöä, niin voisin jopa mennä. Se oli kuitenki niin iso kokemus, ja jos mietin mitä olisin suomesa tehny niin varmaan ei paljo suurempaa kerrottavaa olis ku viikon tv-ohjelmat. Niin paljo ei kuitenkaan ollu muuttunu kesän aikana. Himangasta ei ollu tullu metropolia ja Kokkolaanki oli vain ilmestyny pari kahvilaa lisää. Tän muutoksen kans mää ehkä pystyn elään.
Ranska on ihana maa, kulttuuri on kiva, tapasin tosi paljo ihania(ki) ihmisiä ja perheenki kans oli kivoja hetkiä. Se ku lapsi nukahtaa syliin tai tulee halaan sulattaa mun sydämen ihan heti. Ne tykkäs mun seuraa johtajaa-leikistä ja pikkunen meinas tukehtua nauruun ku läheteltiin tosillemme lentosuukkoja. Voisin ehkä deletoida kaikki noi huonot muistot ja säilyttää vaan nää kaikki ihanat.
Au pairikski voisin lähteä uudestaan, mutta sillon tekisin muutaman asian toisin. Selvittäisin työtunnit etukäteen, käyttäisin aikaa perheen etsimiseen, selvittäisin palkan, menisin pidemmäks aikaa ja menisin kielikouluun. Ranskaa en osaa puhua vieläkään, mutta ainaki tiän kaikki reagointi-äännähdykset niin voin feikata sitä hyvin.
Nyt oon vaan lomaillu pari vko ja kohta alotan kemian opinnot Oulusa. Ihana päästä taas sisusteleen omaa kämppää ja nukkumaan jarnon viereen. Se opiskelun ihanuus onki sitte ihan toinen juttu.
Bisous
Sonja