Mama ja papa vieraili ihanasti Ranskasa :) Tosin ne ei nähny host perhettä, ku aidan takaa vilkuilemalla, sillä ihanat hostit ei varsinaisesti kutsunu käymään ja jotenki vaistosin, että ne ei kamalasti toivonu vieraita sinne. Ite oon ollu jo puoli kk kotona, enkä lähtöaamun jälkeen oo paljo heistä kuullu (hosteista siis). Tämä vahvistaa mun käsitystä näiden liukuhihna-aupeista. Toinen lähtee, toinen tulee. Kyyneleitä tästä vaihtotilaisuudesta sais irti yhtä paljo ku kuivasta rätistä.
Lähtöä edeltävä ilta meni mun osalta oikein hienosti näytellen. Annoin lapsille pienen sammakko pelin lahjaks ja ne onneks näytti inhimilliset luonteensa pitämällä pelistä (tiättehän sen ihanan kirppupelin josa ne muoviset sammakot pomppaa ku painaa lipareesta niiden selästä ja ne pitäis saada siihen kippoon. Ihana <3). Niille äidille ja isälle ostin parin euron luomuviinin supermarketista. Voin jo mielesäni nähdä miten ne kaataa sen viemäristä alas seuraavana päivänä, koska se on niin n-a-u-r-e-t-t-a-v-a-a.joo. Ihanaa miten ne ei ees tajunnu mun siirappista hymyä ku ne kiitteli miten kivaa oli, että ne oli saanu näin hyvän au pairin kesäks. Sain vielä extra palkkaa, (vaikka olin jo saanu vähä enemmän ku oli sovittu) koska olin tehny työni niin hyvin. Olin tietenki kiitollinen siitä, että olin päässy näiden heillä aikaisemmin olleiden kotiorjien kärkisarjaan, mutta mietin vain niiden raukkaarkojen olosuhteita, jotka ei vanhempien suosiosta saa nauttia. Hauskinta mun mielestä oli, että vanhemmat oli oikein kiitollisia siitä, että olin kestäny tän mun au pair ajan loppuun (uskomattomat 2kk) ja olis mielellään pitäny mut pidempäänki.Ajattelin, että jos 20 au pairin (jotka niillä on siis ollu) joukosta löytyy vaan muutama, josta kestää yli kuukauden pidempään, niin mun mielestä peiliin olis jo ihan kiva kattoa. Ehkä on iiihan pikkiriikkinen mahdollisuus, että se vika ei aina oo niisä au paireisa. Jouduin tosissani hillitä itseäni naurukohtaukselta ku viimisenä yönä perheen äiti ajautui riitaan sen isän veljen kiinalaisen vaimon kans, koska tämä vaimo ei enää voinu ottaa paskaa niskaan viiden päivän jälkeen. Se vaimo oli aika ihana. Kiltti, ystävällinen ja kaunis. Ehkä kaikki tämä oli liikaa perheen äidille. se nimittäin keksi kaikki mahdolliset piilovittuilu keinot mitä se vaan pysty niiden viiden päivän aikana. No kuten arvata saattaa tilanne ei voi päättyä hyvin. Kun veljen perheen vierailusta oli jäljellä enää muutama tunti (jotka olis siis kulunu nukkuen), sai tämä kivakin vaimo hieman tempperamenttia. Tilanne alko melko rauhallisesti 23.30 hieman kiivaalla keskustelulla. Kiitin ylempiä voimia siitä, että mun huone oli keskellä niiden taistelutannerta. Ovi esti näkyvyyden, muttei vaimentanu kuuluvuutta desibeliäkään! Fiksusti perheen äippä päätti sitte käyttää näitä hyväks toteamiaan kasvatuskeinoja myös kiinalaiseen vihamieheensä ja vetas täysillä litsarilla tätä naamaan. Oooh la laa, en voinu olla nauramatta koomiselle tilanteelle ku miehet yrittää paniikin omasesti rauhotella naisiaan. Voi, että mua nauratti. Lopulta tämä veli parka joutu pakkaan autonsa keskellä yötä ja lähtiä ajamaan kevyet 11 h takasin sveitsin kotiin. Nukahdin ihanaan ajatukseen: "huomena kotiin." Aamulla perheen vanhemmat yritti parhaansa mukaan selitellä tapahtunutta ja sitä miten psyko tämä kiinalais vaimo on. Mun teki mieli taas antaa niille peili käteen tai tunkea korvatulpat korviin ja puhallella kuolapalloja. Tyydyin kuitenki mielistelemään niitä vielä viimisen kerran mumisemalla epämääräset "mmm.." ja kattomalla lattiaan.
Matka meni ihan hyvin, vaikka tulon tapasta koomaan vaipumista ei missään vaiheesa ehtinykkään kehittyä. Lensin aluks kaiken järjen vastasesti Milanoon, josta mulla oli jatkoyhteys Tukholmaan jonne mun prinssi oli saapunu. Matka Milanosta Tukholmaan suju kätevästi bisnessluokassa (economy classin hinnalla siis!). Tukholma oli ihana. Kaupunki tosin ei halunnu meitä sinne ja kapinoi vesisateella, mutta jotenki vaistosin, että vastasa oottanu ruusu ja komistus oli ihan mielisään, että tulin sinne :) Oli ihan outoa halata kunnolla niin pitkän ajan jälkeen. Muutenki oli outoa tottua taas siihen, että musta voidaan tykätä ihan pyyteettömästi. Äiti ei lähetä mua pois kotoa, jos en nyt ookkaan niin tehokas tänää tai jos teen jonku virheen niin ei tarvi pelätä mitään ankaraa saarnaa. Tilanne voi tosin aiheuttaa keltasen nesteen kertymisen päähän, mutta onneks välillä joku jaksaa aina tiputella maan pinnalle. Huomasin myös, että olin ihan turtunu ku tulin takas. Entinen sonja, joka itki niin ilosta, surusta ku vitutuksestaki oliki yhtäkkiä ihan terästä. Mikään ei tuntunu miltään, paskaa vaan niskaan. Ehkä se oli paras keino viettää nää edelliset pari kk..Nyt itkupilli on tosin taas turvallisesti kotona ja just tirautin pienet kyyneleet yhen dokumentisa esiintyneen sairaan vauvatiikerin vuoks. Great.
Kuulostaa ehkä mun maailman kauheimmilta kahelta kuukaudelta, mutta ei ne todellakaan ollu sitä. Jos pitäis miettiä uudelleen lähtöä, niin voisin jopa mennä. Se oli kuitenki niin iso kokemus, ja jos mietin mitä olisin suomesa tehny niin varmaan ei paljo suurempaa kerrottavaa olis ku viikon tv-ohjelmat. Niin paljo ei kuitenkaan ollu muuttunu kesän aikana. Himangasta ei ollu tullu metropolia ja Kokkolaanki oli vain ilmestyny pari kahvilaa lisää. Tän muutoksen kans mää ehkä pystyn elään.
Ranska on ihana maa, kulttuuri on kiva, tapasin tosi paljo ihania(ki) ihmisiä ja perheenki kans oli kivoja hetkiä. Se ku lapsi nukahtaa syliin tai tulee halaan sulattaa mun sydämen ihan heti. Ne tykkäs mun seuraa johtajaa-leikistä ja pikkunen meinas tukehtua nauruun ku läheteltiin tosillemme lentosuukkoja. Voisin ehkä deletoida kaikki noi huonot muistot ja säilyttää vaan nää kaikki ihanat.
Au pairikski voisin lähteä uudestaan, mutta sillon tekisin muutaman asian toisin. Selvittäisin työtunnit etukäteen, käyttäisin aikaa perheen etsimiseen, selvittäisin palkan, menisin pidemmäks aikaa ja menisin kielikouluun. Ranskaa en osaa puhua vieläkään, mutta ainaki tiän kaikki reagointi-äännähdykset niin voin feikata sitä hyvin.
Nyt oon vaan lomaillu pari vko ja kohta alotan kemian opinnot Oulusa. Ihana päästä taas sisusteleen omaa kämppää ja nukkumaan jarnon viereen. Se opiskelun ihanuus onki sitte ihan toinen juttu.
Bisous
Sonja
keskiviikko 18. elokuuta 2010
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Mama et papa
Outo tunne herätä ku äiti ja iskä on ihan naapurisa. Yöllä tuli 3 aikaan soitto näiltä ammattisuunnistajalta ja hänen mieheltään, että ne on ihan tossa viereisesä kyläsä ja etsii leirintäaluetta. "Vähä eksyttiin", oli tän ammattisuunnistajan kommentti. :) Vielä on perhosia mahanpohjassa, ku ei tiä onko ne löytäny perille. Sain day off ja sen kyllä pyhitän täydellisesti näille kahelle ihanuudelle, jota mulla on ollu enemmän ku ikävä. Kohta halataan, ja lujaa.
Bisous
torstai 29. heinäkuuta 2010
Un petit moment
Vaikka jalkaa koristaa 6 tikkiä juoksulennon jäljiltä ja iso ikävä itkee jo sisällä, niin nyt talo täyttyy naurusta, ranska on sitteki ihan ymmärrettävä kieli ja lapset hymyilee ku ne näkee mut ekaa kertaa aamulla. Äiti, please eihän lähetä iiihan vielä?
bisous
torstai 22. heinäkuuta 2010
Aurinkoa ja ukkospilviä
Vapareita vietetty jo pariinki otteeseen, mm.tänään..ja huomena :) Päivät kulunu ihan kivasti täälä. Äippä ollu paljo paremmalla tuulella ajoittain jopa ihan rennolla ;) En tiä sitte johtuuko se tästä meri-ilmasta, lasten vapaasta tilasta, vaiko siitä, että ollaan vedetty pullollinen viiniä aina per ateria. Ehkä siihen liittyy toi kunnollinen nesteytys, mutta en mee moralisoimaan yhtään, vaan päinvastoin kaatelen lisää kuplivaa sen lasiin aina ku ilme näyttää vähä vaimenevan.
Lapsetki ollu ehkä vähä vähemmän murhanhimosia mua kohtaan. Isompi on ollu viikon aamupäivinä aluks tennistä pelaamasa ja tällä viikolla machomaisesti poniratsakstuksessa. Illat ollaan sitte leikattu ruohoa leikkitraktorilla tai leikitty hevosia. Tän isän isä oli viime viikon täälä (auttamasa, ku tää isä oli töisä) ja se oli kyllä aika enkeli. Tai vanhemmalle kidsille pikemminki jumala. Viihyin tosi kivasti ku se muistutti mun molempia pappoja. Se oli niitten ilmiselvä sekotus. Tai sitte kaikki papat vaan on tollasia. Se puuhaili ulkona vanhemman pojan kans ja mää leikin pikkasen kans. Välillä käytiin porukalla rannalla tai vähä kävelyllä kaupungisa. Se oli 76 vuotias, mutta se oli sellanen sporttipappa. Välillä se intoutu lasten kans tekeen kärrynpyöriä jollon en voinu ku vähä vilkuilla sormien välistä ja oottaa vaan sitä viimestä selkärangan rusahdusta. Hyvin se kuitenki niitä voltteja veteli.
Äippä on alkanu oleen mulle tosi kiva, mutta mua välillä ihan inhotti kattoa vierestä miten se esim. puhu sille isoisälle. Isoisä yritti auttaa ihan kaikesa asiasa, mutta kaikki mitä se teki oli kuulemma aivan idioottimaista. Jotenki tuntuu vaan, että kaikki sen miehen sukulaiset on ton äipän mielestä ihan karseita. En tiä onko se sitte katkera, ku sillä itellä ei oo ku veli jonka kans se ei oikein oo ees puheväleisä, vai mikä siinä on. Vähä yli viikon päästä sen miehen veli tulee perheineen ja siitähän ollaan jo keretty iloita jo ennen ku päästiin tänne ;)
Tänää alotin päivän normaaliin vapispäivä tyyliin aamulenkillä tosi kivalla maisemapolulla, joka lähtee ihan siitä talon vierestä. Mun normaalin suihkun valtameresä skippasin ku oli kiire rannalle. Viime vaparit vietin vesisateesa kierrellen tän keskustan 2 kahvilan ja viiden kaupan välillä. Tänää kerkesin vähä ihailla jo herra aurinkoa ja rannalla on nyt joku biitsiturnaus nii sielä oli tosi paljo mikasan ulkoiluttajia. Sormet ihan syyhys päästä koskeen mun keltasiniseen kaiffariin, mutta yksin on vähä huono täyttää kentän molemmat puolet ;) Nyt tulin ukkoskuuroa piiloon läheiseen kahvilaan ja toivon syvästi, että se loppuu ennen grande pelien alkamista. Biitsillä on joku ihan kunnon stadioniki, mutta en tiä yhtään millon pelien on tarkotus alkaa. Illasta meen ehkä tarkastaan taas paikallisen cineman tarjonnan. Viime vapareina istuin sielä ihan täpinöisä viidenkymmenen alle kouluikäsen kans 3D lasit naamalla kattomasa shrek 4. Nauroin varmaan eniten. Toisena iltana päätin kattoa ihan oman ikäsille suunnatun komedian, jonka aikana ehin kattoa kelloa ehkä 200 kertaa ja puhistaa mun kynnen alustat. Tänää olis varmaan luvasa ainaki varmaa viihdettä, koska muistaakseni sielä pyörii toy story 3. Toivon syvästi ettei ihanat eläkeläiset, jotka sitä teatteria pyörittää muistas mua, sillä yks kerta lastenelokuvasa menettelee ilman lapsi-alibia, mutta toinen kerta vie jo vähä mun uskottavuutta. Kuvia tulee myöhemmin paljo lisää ja toivottavasti vähä monipuolisempia kuulumisiaki :) Täälä kaikki oikein kivasti. Miten sielä? Bisous!
Sonja
P.s. Äiskä ja iskä tulee teltta kainalosa ja prätkä perseitten alla mua moikkaan joskus 28. päivän tienoilla, jeej :)
Lapsetki ollu ehkä vähä vähemmän murhanhimosia mua kohtaan. Isompi on ollu viikon aamupäivinä aluks tennistä pelaamasa ja tällä viikolla machomaisesti poniratsakstuksessa. Illat ollaan sitte leikattu ruohoa leikkitraktorilla tai leikitty hevosia. Tän isän isä oli viime viikon täälä (auttamasa, ku tää isä oli töisä) ja se oli kyllä aika enkeli. Tai vanhemmalle kidsille pikemminki jumala. Viihyin tosi kivasti ku se muistutti mun molempia pappoja. Se oli niitten ilmiselvä sekotus. Tai sitte kaikki papat vaan on tollasia. Se puuhaili ulkona vanhemman pojan kans ja mää leikin pikkasen kans. Välillä käytiin porukalla rannalla tai vähä kävelyllä kaupungisa. Se oli 76 vuotias, mutta se oli sellanen sporttipappa. Välillä se intoutu lasten kans tekeen kärrynpyöriä jollon en voinu ku vähä vilkuilla sormien välistä ja oottaa vaan sitä viimestä selkärangan rusahdusta. Hyvin se kuitenki niitä voltteja veteli.
Äippä on alkanu oleen mulle tosi kiva, mutta mua välillä ihan inhotti kattoa vierestä miten se esim. puhu sille isoisälle. Isoisä yritti auttaa ihan kaikesa asiasa, mutta kaikki mitä se teki oli kuulemma aivan idioottimaista. Jotenki tuntuu vaan, että kaikki sen miehen sukulaiset on ton äipän mielestä ihan karseita. En tiä onko se sitte katkera, ku sillä itellä ei oo ku veli jonka kans se ei oikein oo ees puheväleisä, vai mikä siinä on. Vähä yli viikon päästä sen miehen veli tulee perheineen ja siitähän ollaan jo keretty iloita jo ennen ku päästiin tänne ;)
Tänää alotin päivän normaaliin vapispäivä tyyliin aamulenkillä tosi kivalla maisemapolulla, joka lähtee ihan siitä talon vierestä. Mun normaalin suihkun valtameresä skippasin ku oli kiire rannalle. Viime vaparit vietin vesisateesa kierrellen tän keskustan 2 kahvilan ja viiden kaupan välillä. Tänää kerkesin vähä ihailla jo herra aurinkoa ja rannalla on nyt joku biitsiturnaus nii sielä oli tosi paljo mikasan ulkoiluttajia. Sormet ihan syyhys päästä koskeen mun keltasiniseen kaiffariin, mutta yksin on vähä huono täyttää kentän molemmat puolet ;) Nyt tulin ukkoskuuroa piiloon läheiseen kahvilaan ja toivon syvästi, että se loppuu ennen grande pelien alkamista. Biitsillä on joku ihan kunnon stadioniki, mutta en tiä yhtään millon pelien on tarkotus alkaa. Illasta meen ehkä tarkastaan taas paikallisen cineman tarjonnan. Viime vapareina istuin sielä ihan täpinöisä viidenkymmenen alle kouluikäsen kans 3D lasit naamalla kattomasa shrek 4. Nauroin varmaan eniten. Toisena iltana päätin kattoa ihan oman ikäsille suunnatun komedian, jonka aikana ehin kattoa kelloa ehkä 200 kertaa ja puhistaa mun kynnen alustat. Tänää olis varmaan luvasa ainaki varmaa viihdettä, koska muistaakseni sielä pyörii toy story 3. Toivon syvästi ettei ihanat eläkeläiset, jotka sitä teatteria pyörittää muistas mua, sillä yks kerta lastenelokuvasa menettelee ilman lapsi-alibia, mutta toinen kerta vie jo vähä mun uskottavuutta. Kuvia tulee myöhemmin paljo lisää ja toivottavasti vähä monipuolisempia kuulumisiaki :) Täälä kaikki oikein kivasti. Miten sielä? Bisous!
Sonja
P.s. Äiskä ja iskä tulee teltta kainalosa ja prätkä perseitten alla mua moikkaan joskus 28. päivän tienoilla, jeej :)
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Le châtou
(kirjotettu 10.7.)
Oi ilma, oi meri, sonja on kotona :) Pariisi on nyt historiaa aina 3 vkon päähän asti jolloin poikkean hikisten metrojen kautta mun elämää suuremmilla matkalaukuilla kohti lentsikka kenttää. Tultiin tänne bretagneen tän maman vainaja vanhempien kesänviettopaikkaan nyt mun auppiuden loppuajaks. Mökki on linna ja meri on turkoosi.
Talo tosiaan on iso, postikortti näköalalla ja uima-altaalla (josa tosin ei oo vettä), mutta tää on myös vanha. Vihaan vanhoja ja likasia vessoja ja tää talo on täynnä niitä. Hyi hyi hyi miten kamalalta kellastuneet 60-luvun kaakelit voi tuntua suihkun lattialla, yäk. Nämä on ihan haltioisaan tästä tilasta, mutta himangalla ei mun lapsuuden aikana ainakaan tullu mitään yllättävää muuttoaaltoa, joka olis nostanu sen asutustiheyttä, eli tiän kyllä mitä tilava asuinymäristö tarkottaa.
No mutta lapsille tää on paratiisi. Täälä ei oo fiinistely naapureita, jotka yrittää vaientaa lapsen jokaisenki ilon kiljahduksen (tosin tossa on vaunuilijoita aidan toisella puolella joilla on varmaan joku oma "huomenta" tervehdys näille niitten lempi naapureille..en tiä, joku keskari tai joku), eikä tarvi pelätä reissua teholle jos lapsi karkaa portin taakse tielle. Nopein kulkuneuvo mikä tosta talon ohi on tänää menny oli kaljamahanen karavaanari vanhalla jopolla.
Matka kesti kauan. Ajasta en tiä, mutta ainaki 4 itkukohtauksen, 1 sylkemisen, 500 "äiti millon ollaan perillä", 600 "äiti mulla on nälkä" , 50 km koukkauksen etsiesä pysähdyspaikkaa kun jokainen mahdollinen p-paikka on iiiiihan liian likanen ja 2 ihanan päikkärin verran. No mutta matkalla oli kiva nähä vähä Ranskan maaseutua ja pikku kyliä. Ne kylät oli ihania. Pari taloa keskellä peltoja ja pahimman liikenneruuhkan aikaan kadut täyttää 3 eläkeläistä ja koira.
Mökki ei aivan ollu asutusvalmis tänne saapuesa. Täälä nimittäin ei oo ollu ihmisasutusta syyskuun jälkeen (perhe siis tulee tänne aina tähän aikaan ja pysyy elokuun loppuun asti), mutta pari hämähäkkiä ja torakkaa oli kohteliaasti lupautunu talovahdiks. thänks hei. Eva Longoria & muut cosmon ihanat naiset on kuitenki uskolliseti tappanu näitä koiran koksia heinäsirkkoja mun seiniltä nyt jo muutamaan otteeseen. Kovia naisia, ja lehtiki on vielä täysin luettava.
Vapareina meen rannalle (jos ei sada) ja nyt siis ei puhuta lähes mustasta vedestä ja ruskeasta sorasta rantahiekkana. Vesi on turkoosia, hiekka lähes valkosta, mutta rannat myös täynnä turisteja. Turistit on kuitenki lepposia, ne on lomalla. Onneks nauru on tarttuvaa. Oon koittanu sitä tähän äitiinki. Tiättekö välillä ku näkee sen silmistä, että kohta räjähtää ja lapset lentää pitkin seiniä, niin oon yrittäny ottaa asian huumorilla.Hehe he hee hee..ja näin sonja murhataan katseella.
Rannalle suuntaa siis hän, mutta muuta aktiviteettiä täälä ei juoksun lisäks varmaan sitte ookkaan. Ei se kuitenkaan haittaa, koska täälä tuoksuu koti. Tai oikeastaan täälä tuoksuu meidän mökki. Ihana pikku mökki saaresa ja takka lämmittämäsä taustalla. Pellot ja ympäristö on kuitenki kotia, ja meri, voi niin ihana meri. Mut joutuu myydä venäjälle tai vähintään lahjoa lottovoitoilla, että lähtisin pysyvästi asuun rannikolta sisämaahan. Ehkä vähäks aikaa max.tampereelle, mutta kunhan on ees jotain pikku putteja ympärillä.
Toisaalta ilmasto on tosi outo täälä just ton meren takana. Pariisisa aurinko paahto armottomasti hela dagen tehden lapsista käveleviä katasrofeja. Toivoin syvästi, että 2-vuotias kokis jonku ihme hormonipyrähdyksen ja tajuais kertoa selkeästi, että "Sonja kulta, mulla on kuuma ja väsy voitko laittaa mut viileään kylpyyn vähäks aikaa ja sen jälkeen nukkumaan vähä pidemmät päikkäri?" Paitsi onhan se nyt paljo mukavampaa ilmasta se kymmenen mutkan kautta mm.kiljuen, rääpien huutaen, huutaen, huutaen ja vähä huutaen. Sitte ku ne raukka parat sai vielä katella koko tän viime päivien helleaallon verran kunnon pullamössö hoitajaa, joka ei oo jaksanu urheilla kivasti 2vkon, kärsi järjettömästä univelasta ja näytti palaneiden huulien takia pientä "couldn't care less"-ilmettä 24/7.
Täälä tuuli tajuaa vähä viilentää pahimmalta kärventymiseltä ja sumusadeki raikastaa ilmaa kivasti. Ja ulkonaki tuntuu ettei tarvi hyperventiloida kaiken pakokaasun takia, vaan ilmasa on ihan vähä oikeaa happeaki. Netti ei toimi vielä varmaan viikkoon, onneks ostin 80-luvun hittikomedioita tarjouksesta..naurattaa jo valmiiks.not.
Oi ilma, oi meri, sonja on kotona :) Pariisi on nyt historiaa aina 3 vkon päähän asti jolloin poikkean hikisten metrojen kautta mun elämää suuremmilla matkalaukuilla kohti lentsikka kenttää. Tultiin tänne bretagneen tän maman vainaja vanhempien kesänviettopaikkaan nyt mun auppiuden loppuajaks. Mökki on linna ja meri on turkoosi.
Talo tosiaan on iso, postikortti näköalalla ja uima-altaalla (josa tosin ei oo vettä), mutta tää on myös vanha. Vihaan vanhoja ja likasia vessoja ja tää talo on täynnä niitä. Hyi hyi hyi miten kamalalta kellastuneet 60-luvun kaakelit voi tuntua suihkun lattialla, yäk. Nämä on ihan haltioisaan tästä tilasta, mutta himangalla ei mun lapsuuden aikana ainakaan tullu mitään yllättävää muuttoaaltoa, joka olis nostanu sen asutustiheyttä, eli tiän kyllä mitä tilava asuinymäristö tarkottaa.
No mutta lapsille tää on paratiisi. Täälä ei oo fiinistely naapureita, jotka yrittää vaientaa lapsen jokaisenki ilon kiljahduksen (tosin tossa on vaunuilijoita aidan toisella puolella joilla on varmaan joku oma "huomenta" tervehdys näille niitten lempi naapureille..en tiä, joku keskari tai joku), eikä tarvi pelätä reissua teholle jos lapsi karkaa portin taakse tielle. Nopein kulkuneuvo mikä tosta talon ohi on tänää menny oli kaljamahanen karavaanari vanhalla jopolla.
Matka kesti kauan. Ajasta en tiä, mutta ainaki 4 itkukohtauksen, 1 sylkemisen, 500 "äiti millon ollaan perillä", 600 "äiti mulla on nälkä" , 50 km koukkauksen etsiesä pysähdyspaikkaa kun jokainen mahdollinen p-paikka on iiiiihan liian likanen ja 2 ihanan päikkärin verran. No mutta matkalla oli kiva nähä vähä Ranskan maaseutua ja pikku kyliä. Ne kylät oli ihania. Pari taloa keskellä peltoja ja pahimman liikenneruuhkan aikaan kadut täyttää 3 eläkeläistä ja koira.
Mökki ei aivan ollu asutusvalmis tänne saapuesa. Täälä nimittäin ei oo ollu ihmisasutusta syyskuun jälkeen (perhe siis tulee tänne aina tähän aikaan ja pysyy elokuun loppuun asti), mutta pari hämähäkkiä ja torakkaa oli kohteliaasti lupautunu talovahdiks. thänks hei. Eva Longoria & muut cosmon ihanat naiset on kuitenki uskolliseti tappanu näitä koiran koksia heinäsirkkoja mun seiniltä nyt jo muutamaan otteeseen. Kovia naisia, ja lehtiki on vielä täysin luettava.
Vapareina meen rannalle (jos ei sada) ja nyt siis ei puhuta lähes mustasta vedestä ja ruskeasta sorasta rantahiekkana. Vesi on turkoosia, hiekka lähes valkosta, mutta rannat myös täynnä turisteja. Turistit on kuitenki lepposia, ne on lomalla. Onneks nauru on tarttuvaa. Oon koittanu sitä tähän äitiinki. Tiättekö välillä ku näkee sen silmistä, että kohta räjähtää ja lapset lentää pitkin seiniä, niin oon yrittäny ottaa asian huumorilla.Hehe he hee hee..ja näin sonja murhataan katseella.
Rannalle suuntaa siis hän, mutta muuta aktiviteettiä täälä ei juoksun lisäks varmaan sitte ookkaan. Ei se kuitenkaan haittaa, koska täälä tuoksuu koti. Tai oikeastaan täälä tuoksuu meidän mökki. Ihana pikku mökki saaresa ja takka lämmittämäsä taustalla. Pellot ja ympäristö on kuitenki kotia, ja meri, voi niin ihana meri. Mut joutuu myydä venäjälle tai vähintään lahjoa lottovoitoilla, että lähtisin pysyvästi asuun rannikolta sisämaahan. Ehkä vähäks aikaa max.tampereelle, mutta kunhan on ees jotain pikku putteja ympärillä.
Toisaalta ilmasto on tosi outo täälä just ton meren takana. Pariisisa aurinko paahto armottomasti hela dagen tehden lapsista käveleviä katasrofeja. Toivoin syvästi, että 2-vuotias kokis jonku ihme hormonipyrähdyksen ja tajuais kertoa selkeästi, että "Sonja kulta, mulla on kuuma ja väsy voitko laittaa mut viileään kylpyyn vähäks aikaa ja sen jälkeen nukkumaan vähä pidemmät päikkäri?" Paitsi onhan se nyt paljo mukavampaa ilmasta se kymmenen mutkan kautta mm.kiljuen, rääpien huutaen, huutaen, huutaen ja vähä huutaen. Sitte ku ne raukka parat sai vielä katella koko tän viime päivien helleaallon verran kunnon pullamössö hoitajaa, joka ei oo jaksanu urheilla kivasti 2vkon, kärsi järjettömästä univelasta ja näytti palaneiden huulien takia pientä "couldn't care less"-ilmettä 24/7.
Täälä tuuli tajuaa vähä viilentää pahimmalta kärventymiseltä ja sumusadeki raikastaa ilmaa kivasti. Ja ulkonaki tuntuu ettei tarvi hyperventiloida kaiken pakokaasun takia, vaan ilmasa on ihan vähä oikeaa happeaki. Netti ei toimi vielä varmaan viikkoon, onneks ostin 80-luvun hittikomedioita tarjouksesta..naurattaa jo valmiiks.not.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Arki tuli taloon.
Tiän mitä lapset syö aamusin. Osaan lukea niitten katseista mitä seuraavaks tapahtuu. Lähikaupan myyjä tunnistaa mut, lihakauppias myös. Muistan moneltako paikalliset salkkarit alkaa tv:stä, muistan jopa juonen. Oon jo tosi taitava muovailuvahan kans, enkä muista miltä makaronilaatikko maistuu.
On mun auppiuden puoliväli, ja kohta on aika vaihtaa maisemaa. Kesämökki (linna) sijaitsee viiden dodon pääsä tästä päivästä laskien. Se on keskellä peltoja, pihalla ranta, rantana atlanti. Kiva nähä jotain uutta.
Täällä kaikki hyvin. Ihan normaalisti ;)
Bisous
Sonja
On mun auppiuden puoliväli, ja kohta on aika vaihtaa maisemaa. Kesämökki (linna) sijaitsee viiden dodon pääsä tästä päivästä laskien. Se on keskellä peltoja, pihalla ranta, rantana atlanti. Kiva nähä jotain uutta.
Täällä kaikki hyvin. Ihan normaalisti ;)
Bisous
Sonja
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Myllyjä vaikka muille jakaa
Ihana ihana päivä takana :) Aamu tosin potki päähän aika voimakkaasti tänään. Ystäväni sää taas alotti pienellä suihkulla, tulvalla, pikemminki vedenpaisumuksella heti mun harvinaisen vapaapäivän aamuna. Siirrettiin viisaina tyttöinä lähtöä tunnilla eteenpäin yhen kivan britti aupin kans, mutta sää oliki vielä kierompi. Olin kiroileva ja uitettu pikku siili kostealla junanpenkillä, ku ihana ystäväni päätti sulkea vesihanansa ja nostaa lämpötilan takas lähelle viimepäivien lukemia. Bien sur. Viisi todella pitkää, keskilämpötilaltaan 37 asteista päivää sillä olis ollu aikaa vähä raikastaa ilmaa, mutta ca va pas koska eihän sillon oo sonjan vapaapäivä.. Bon, ei se mun päivää pilannu.
Rachael-ei sisällä kirjotusvirhettä-britti oli oikein kiva ja tapasin sen ekaa kertaa nyt. Se on ollu täälä jo 7kk nii se oli mun tour guide tänään. Tavotteena oli nähä pariisin dirty side, eli moulin rougen alue. No ei se nyt niin irstaalta vaikuttanu ku olin ajatellu. Muutamat tissit ikkunoisa ja vähä punasia valoja. En sitte tiä kuinka syntiseks paikaks se iltasin muuttuu, mutta päätettiin rachaelin kans skipata se show ;) Pyörittiin taas ihanalla montmartella ja löydettiin amelie kahvila. Tupakkatiskiä ei ollu, eikä linkuttavaa baaritarta, mutta muuten oli ihan tutun näkönen paikka :) Montmarte on kuuluisa taiteilija-alueena nii luonnollisesti haluttiin vetää wannabe-taiteilijoina ja fanaattisina amelie faneina päiväkännit les deux moulins:sisa (=2 myllyä=amelie kahvila) ihan niinku se elämäänsä kyllästyny kirjailija viinilasinsa äärellä. No niinhän siinä taas kävi, että saldo jäi yhteen..eikä se ollu edes punaviiniä. Jumituttiin sinne jutteleen niin, että tytöt sai melkein ravata seuraavan must see kaupunginosn läpi, jotta rachael ehtis babysittaan viideks kotiin. Nähtiin pantheon (älä kysy, en tiä) ja vähä latinalaista aluetta. Oon kyllä säälittävä noiden museiden ja kirkkojen kans. Onhan ne hienoja joo, mutta jos mun historian tietous ja varsinki kiinnostus jumittaa korkeintaan josain suomen itsenäisyyssodann vaiheisa, niin eipä noista monumenteistakaan nii kamalsti saa irti. Mielummin nään jotain vähä erilaista.
Päivä loppu Rachaelin kans ihan liian lyhyeen, mutta jäin kuitenki vähäks aikaa kierteleen vielä paikkoja yksikseni. Sain vähä leijuakin, kun mua luultiin 3 kertaa,(3 kertaa!!) paikalliseks. Näytin todella tärkeältä ja ymmärtäväiseltä siihen asti kunnes tajusin, että mulla ei ollu hajuakaan mitä multa kysyttiin. JA kaiken lisäks mun mielestä kaikkien aikojen paras juttu oli se, että mun koru (sellanen sulkajuttu) herätti huomiota muodin mekasa. Tyylikkäät pariisilais neitoset pysäytti mut kadulla ja kysy mistä oon ostanu tän. "Straight from Kokkola, Mic´s." "aah c'est super chic" Tai siis eihän tää mikään yllätys ollu. Itsehän himankalaisena maatilan tyttönä olen tunnettu hyvästä tyylitajustani ja uusista vaatteistani.heh. Kahvilassa tyypit taas ei voinu millään keskittyä ohjeiden selostamiseen, vaan keskitty enemmänki ihmetteleen korua ja matkiin variksen ääniä. Tres drole hein.
Huomena tää papa taas lähtee 6pv työputkelle ja kuolema odottaa, koska myös vanhemmalla pojalla on alkanu loma koulusta. Jos tästä viikosta selviän niin en kuole koskaan. Viikonloppuna lähetään sinne bretagneen sitte loppuajaks nii kohta on siis aika sanoa bye bye pariisi welcome the palace in the middle of the nowhere :( Ihana olet, vielä me tavataan. Kuvia tulee huomena nyt je vais faire un dodo. Bonne nuit.
Bisous
Sonja
P.s. Matkat on varattu kotiin 3.elokuuta. Otan junan bretagnesta pariisiin, pariisisa vaihdan metroon, metrolla kentälle, kentältä lennetään milanoon, milnosa vaihto, milanosta tukholmaan, yö tukholmasa (toivottavasti Jarnon kans jos se saa lomaa), seuraavana iltana yölautalla turkuun, aamulla turusta kokkolaan. Kohta nähään :)
P.s. Polttariporukka halus, että otan kuvan niistä , mutta sen jälkeen paljastu kamala vääryys ku kuulin, että kukaan ei ookkaan menosa naimisiin. Niitten mielestä illasta vaan tulee 100 kertaa hauskempi noilla vaatteilla. Oon samaa mieltä.
Rachael-ei sisällä kirjotusvirhettä-britti oli oikein kiva ja tapasin sen ekaa kertaa nyt. Se on ollu täälä jo 7kk nii se oli mun tour guide tänään. Tavotteena oli nähä pariisin dirty side, eli moulin rougen alue. No ei se nyt niin irstaalta vaikuttanu ku olin ajatellu. Muutamat tissit ikkunoisa ja vähä punasia valoja. En sitte tiä kuinka syntiseks paikaks se iltasin muuttuu, mutta päätettiin rachaelin kans skipata se show ;) Pyörittiin taas ihanalla montmartella ja löydettiin amelie kahvila. Tupakkatiskiä ei ollu, eikä linkuttavaa baaritarta, mutta muuten oli ihan tutun näkönen paikka :) Montmarte on kuuluisa taiteilija-alueena nii luonnollisesti haluttiin vetää wannabe-taiteilijoina ja fanaattisina amelie faneina päiväkännit les deux moulins:sisa (=2 myllyä=amelie kahvila) ihan niinku se elämäänsä kyllästyny kirjailija viinilasinsa äärellä. No niinhän siinä taas kävi, että saldo jäi yhteen..eikä se ollu edes punaviiniä. Jumituttiin sinne jutteleen niin, että tytöt sai melkein ravata seuraavan must see kaupunginosn läpi, jotta rachael ehtis babysittaan viideks kotiin. Nähtiin pantheon (älä kysy, en tiä) ja vähä latinalaista aluetta. Oon kyllä säälittävä noiden museiden ja kirkkojen kans. Onhan ne hienoja joo, mutta jos mun historian tietous ja varsinki kiinnostus jumittaa korkeintaan josain suomen itsenäisyyssodann vaiheisa, niin eipä noista monumenteistakaan nii kamalsti saa irti. Mielummin nään jotain vähä erilaista.
Päivä loppu Rachaelin kans ihan liian lyhyeen, mutta jäin kuitenki vähäks aikaa kierteleen vielä paikkoja yksikseni. Sain vähä leijuakin, kun mua luultiin 3 kertaa,(3 kertaa!!) paikalliseks. Näytin todella tärkeältä ja ymmärtäväiseltä siihen asti kunnes tajusin, että mulla ei ollu hajuakaan mitä multa kysyttiin. JA kaiken lisäks mun mielestä kaikkien aikojen paras juttu oli se, että mun koru (sellanen sulkajuttu) herätti huomiota muodin mekasa. Tyylikkäät pariisilais neitoset pysäytti mut kadulla ja kysy mistä oon ostanu tän. "Straight from Kokkola, Mic´s." "aah c'est super chic" Tai siis eihän tää mikään yllätys ollu. Itsehän himankalaisena maatilan tyttönä olen tunnettu hyvästä tyylitajustani ja uusista vaatteistani.heh. Kahvilassa tyypit taas ei voinu millään keskittyä ohjeiden selostamiseen, vaan keskitty enemmänki ihmetteleen korua ja matkiin variksen ääniä. Tres drole hein.
Huomena tää papa taas lähtee 6pv työputkelle ja kuolema odottaa, koska myös vanhemmalla pojalla on alkanu loma koulusta. Jos tästä viikosta selviän niin en kuole koskaan. Viikonloppuna lähetään sinne bretagneen sitte loppuajaks nii kohta on siis aika sanoa bye bye pariisi welcome the palace in the middle of the nowhere :( Ihana olet, vielä me tavataan. Kuvia tulee huomena nyt je vais faire un dodo. Bonne nuit.
Bisous
Sonja
P.s. Matkat on varattu kotiin 3.elokuuta. Otan junan bretagnesta pariisiin, pariisisa vaihdan metroon, metrolla kentälle, kentältä lennetään milanoon, milnosa vaihto, milanosta tukholmaan, yö tukholmasa (toivottavasti Jarnon kans jos se saa lomaa), seuraavana iltana yölautalla turkuun, aamulla turusta kokkolaan. Kohta nähään :)
P.s. Polttariporukka halus, että otan kuvan niistä , mutta sen jälkeen paljastu kamala vääryys ku kuulin, että kukaan ei ookkaan menosa naimisiin. Niitten mielestä illasta vaan tulee 100 kertaa hauskempi noilla vaatteilla. Oon samaa mieltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
