Voi kuumuuden kuumuus. Suomi-tyttö oli ihan innosaan tänää ku aurinko paisto. Vaatteeiden ainut kriteeri oli rajattomuus (älkää huoliko, mulla siis oli vaatteet päällä) ja aurinkorasvaan ei katottukkaan. Puistossa yritin suunnata pikkusen leikit sellaseen suuntaan, että pystyin näkeen sen koko ajan, mutta samalla pääsin imeen kasvoille jokaisen kollageeniä tuhoavan UV-säteen, minkä tuo ihana tulipallo mulle anto. Aamu meni ok ja päikkäritki otin tossa pihalla viltin päällä. Mutta se iltapäivän kuumuus. oh, mon Dieu. Uskon, että Jarno pystyy eläytyyn siihen lämpötilaan, joka tulee ku iltapäiväaurinko porottaa suoraan olohuoneeseen muutaman tunnin. Jos ulkona lämpötilat hipoo 30, niin sisällä oltiin melkeeen pyörtymisen rajamailla. Tänää oli siis kuuma, mutta parempi nii :)
Jos nyt sää skipataan vähäks aikaa nii pari päivää sitte talo
järisi Olin työskennelly 13 tuntia ja ajattelin ottaa mun työtunnit puheeks illallispöydäsä. Asiastahan voidaan keskustella kuin aikuiset ja host äiti varmasti ymmärtää jos nätisti sanon sille. Päivä oli enny oikein kivasti ja niin illallinenki siihen asti, kunnes sanoin "I'd like to talk about my working hours, 'cause you know that according to the law.." CRASH BOOM BANG, sinne meni lautaset, sen äipän suusta tuli sellasella vauhdilla ja volymillä tekstiä, että kiitän onniani etten ymmärtäny, sen kännykkäki tais vähä hajota ja kaikki sen suonisa virtaava espanjalaisveri pääsi valloilleen. Yritin rauhotella, että en sanonu, että oon lähösä vaan haluaisin keskustella asiasta ku kaks ihmistä. "KJRUAHÖEUFNZÖSDJKIEURGHAÖU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" "okeeeii.." Mulla tuli melkeen pissat housuihin, mutta samalla mua ärsytti ku se ei osaa kskustella asioista. Tää host isä oli onneks pariisisa yötä (se on siis lentäjä ja työskentelee 6pv ja on sitte 5pv kotona) ja se päätti tulla sitte tänne selvitteleen asioita. Onneks. Se osaa puhua ja sillä on hyvä englanti. Alku "keskustelujen" jälkeen se tuli jutteleen ja asiat vähä selkeyty. Sanoin, että halusin vaan keskustella siitä faktasta, että mulla ei oo vapaa-aikaa ja oon ihan burn out tän kesän jälkeen. Se ymmärsi, mutta sano, että näiten perheesä ei voi työskennellä 8-17 sen työpäivien takia. Ja se, että mää kyllä saan mun omaa aikaa jos vaan pyydän, mutta en oo puhunu niille, että haluan päästä juokseen aina välillä tai käymään jumpilla tai muuten vaan oleen itekseni. Ja ei saa ottaa asioita liian raskaasti. Ei kukaan jaksa jos yrittää olla täydellinen au pair, koska sellasta ei oo. Ja tätä perhettä pitää vaan oppia tunteen, koska tuon äitin luonne on äärimmäisen tempperamenttinen. Se suuttuu tosi raivokkaasti, mutta toisaalta se leppyy 2 sec. Loppujen lopuks mun työtunnit ei muuttunu, mutta sanoin etten lähe perheestä.
Sain nukkua seuraavana päivänä pitkään ja heräsin silmät umpeen muurattuna. En ollu puhunu tolle äitille enää sitte sen lautasten lentelyn jälkeen, mutta seuraavana aamuna se oli mua täälä vastasa "Bonjour :)" ja perhoset lenteli. Lapset oli super kilttejä koko päivän (jotenki huomasin, että ne vähä säikähti, että olisin oikiasti lähteny) ja muutenki kaikki meni tosi hyvin.
Tänään oon ollu ton pikkasen kans aamusta iltaan ja isopiki on liittyny seuraan aina ku ei oo ollu koulusa. Päivä on tosin menny tosi nopeaa, eikä nytkään oikiastaan väsytä kamalasti. Erona aikasempaan on, että esim aamulla mennään aina uistoon ton pikkasen kans ja nyt oon löytäny tosi kivan ja
aidatun puiston tosta läheltä, niin pystyn samalla lueskeleen jotain ranskalaisia juorulehtiä ja sivusilmällä vilkuileen, ettei pikkanen putoa päälleen jotain laitteesta. Tiesti peitän aina ne naisten bikinikuvat piakallisesta 7-päivää lehestä ku se tulee lähettyville ;) Kotona taas pojat viihtyy melkeen paremin kahestaan ku sillai, että yrittäisin kovasti keksiä jotain virikettä niille. Saan samalla ite kirjotella kirjettä nurmikolla tai opetella ranskankielisiä sanoja sanakirjasta..heh ja just nauroin kakrujen idiooteille viihdykkeille.
Sen isän pitäis palailla sunnuntaina ja ens viikolla ajattelin käydä nyt ainaki sielä salilla ja vähä urheilla enemmän. Pari au pairia olis kiva tavata myös täälä vesinetisä ku en eilen päässy niitä näkeen (britti ja unkarilainen). Tiän, että nuo ei pidä ku näen muita au paireja, mutta siinä asiasa ajattelin olla vähä kapinallinen ;) Suurin ongelma näillä on se, jos haluaa juhliin, koska näillä on vain yks avain ja tää talo on ku silkkipaperia. Tuo pikkanen herättää muutenki monta kertaa yösä niin tosi kiva ku kömyän jostain pariisista 5 aikaan yöllä ja herätän koko väen. Onneks mun sisäinen paris hilton on vielä aika uinumis pisteesä niin ei musta kamalasti tunnu, että jotain menettäisin jos en baareihin pääse. Ihmisiä tosin haluan nähä, mutta onneks täsä on paljo kivoja puistoja ja kahviloita ja pikkupubeja lähettyvillä.
Oon miettiny paljo tota kotoa poistumis juttua ja tajusin, että se tuntuu täälä jotenki niin isolta jutulta ku houkutuksia on koko ajan. Tää paikka on täynnä au paireja, pariisi ihan 10 min. pääsä ja juhlia enmmän ku ehtis käydä. En kuitenkaan tienny ku kiinnostuin tän perheen profiilista auppi sivustoilla, että nää asuu pariisin esikaupunkialueella. Olisin voinu joutua keskelle maaseutua, josa ainut keino päästä ihmisten ilmoille on jos vanhemmat heittää. Olisin voinu joutua sellaseen perheeseen, joka ei ota mua "mukaan" perheeseen (esim. pari au pairia ei saa syödä kotona, vaikka joutuu valmistaan ateriat perheelle), mun ei tarvi pyykätä, ei tiskata, ei siivota (muuta ku lasten jäljet), eikä olla ku aina välillä vaan yksin. Tuo äiti on aina saatavilla ja oon täälä oikiastaan vaan auttamasa sitä lasten hoidosa (tuon faktan tajusin tän harvinaisen draama-illan jälkeen).
Tottakai aina pieni kateuskarvapallo möyrii mahasa ku joku auppi ihmettelee miks en pääse viikonloppuna tapaan niitä, tai kuulee, että joku saa asua omasa asunnosa ja tekee töitä vaan 3h päiväsä, tai ku kaikki svedut ja muutama muu kansallisuus kokoontuu huomena viettään midsommarfestiä pariisiin nii ite jään kotiin kahtoon leffaa ja hengaan tuon äitin kans. Mutta tää kaikki on jossittelua. Mun pitää ottaa kaikki irti vaan tästä tilanteesta. Vaikka midsommarfestit jääki perjantaina väliin, niin vastineeks pääsen lauantaina isomman pojan koulun juhliin, jotka viime vuonna oli kestäny kuulemma ihan myöhään iltaan ja sinne tulee kaikkia vanhempia ja sisaruksia etc. Juhannus on mulle joka vuosi, mutta fête de l'école ei varmaan ku kerran mun elämäsä.
Ihanaa juhannusta teille! Mun juhannus kuluu tänä vuonna ihanan rakkaus-siirappi-ylinäytelty-draaman merkeisä, jota alan kattoon just..nyt. Täälä kaikki hyvin! Entä sielä?
Bisous
Sonja
P.s. Jatkosa voi tulla vähä kärtsympiä postauksia, koska mulla alko tänää keksilakko. Täälä karkit ei ees oo ongelma, koska nää ei syö niitä oikiastaan, mutta keksejä näillä on miljoonaa erilaista ja varmaan 10 kg "ole hyvä, ota tästä purnukoisa"..ei hyvä sonjalle. Siispä päätin jotenki kompensoida tätä kadonutta liikuntaa ja teljetä nuo sokeriviholliset pois elämästäni..ainaki vähäks aikaa ;)
P.s.s. Havahduin päivällä siihen ku ulkoa kuulu ihan järjetöntä naisen tappelua (lähinnä se oli naisen, koska vies sai sanotuks väliin vaan ööm ööm..) ja oli täysin varma, että tää meidn taatillinen äippä on huutamasa napureille alhaalla.Mutta EI, se kuulu aidan toiselta puolelta ja oli melkeimpä pahempaa ku nämä tunteenpurkaukset. Ja oon nähny miljoona lasta, jota on ollu pahempia ku nää kaks. Ehkäpä se onki lähinnä tää kulttuuri, eikä ainostaan luonteet :P
P.s.s.s. Oon unohtanu mainita, että tuunki jo elokuun alusa, enkä lopusa! :) Tähän ei liity draamaa, vaan uutta au pairia ei millään lödetty elokuun puolen välin tienoille, vaan alkuun. En valita, kiva lomailla vähä suomesaki.
