Pohjan alapuolella

Työt loppu n.vartti sitte (tai niin päätin ainaki ite :)) Se on vaikeeta ku ei tiä millon voin vaan relaksoitua iltaan. Ku lapset laitetaan nukkuun huokasen, mutta 5min. itkukohtauksen jälkeen ne nostetaan takasi enkä tiä oletetaanko mun menevän niitten seuraks vai mitä. Huomena ja ylihuomena on vapaata, mutta ku kerranki saa vaan olla nii nyt kaikki purkaantuu. Se on kaikista vaikeinta, ku ei saa sitä täysin jalat pöydälle-tunnetta. Kotona, vaikka töisä olis koko päivä kaadettu paskaa niskaan, saa vapaa-ajallansa tehä kuitenki mitä ikinä haluaa. Täälä lähen yleensä puoli 10 illalla juoksen ja laitan SMG:n soimaan. Sillon oon kaikista lähimpänä kotosta tunnetta. Tai ku jätän tahallaan mun yhen pinnin siihen suihkun shampootelineelle (kotona unohin sen aina siihen) Low point, low point. Laskin, että oon tehny 10 pv aikana 110h töitä. Joka päivä aamu 8, ilta 9. Jotenki on ihan sellanen kiitollinen olo näistä vapaapäivistä, mutta eihän se niin pitäis olla? Ymmärrän, että vanhemmilla on tosi raskasta nyt, mutta oon vain au pair ja työskentelen niille. Muistan miten alusa painotettiin, että tuun töihin enkä juhliin pariisiin, mutta nii..Välillä tuntuu, että viihdyn tosi hyvin täälä ja nuo vanhemmat on oikiasti tosi mukavia, mutta jos 90% ajasta mun pitää vahtia ettei lapset tapa toisiaan tai vähintään laita toisiaan teholle, nii alkaa munki mitättömät aivonystyrät harmaantuu..tai oikiasti ne kiehuu raivosta ja menettää toimintakykynsä. Pahimpia on hetket ennen ruokailua. Lapset väsyneitä ja nälkäsiä. Tänää vielä ennen illallista vanhempi poika sai kaverin leikkiin tänne 2h. Tottakai, tule vaan, sonja-auppi hoitaa. Edellä mainitun 2h aikana päälleni syljettiin aina ohimennesä, heitettiin kiviä, kuulin olevani täysi idiootti (en antanu niitä heittää kiviä autoon), kaveri melkeen kuristu ja alko itkeen, vanhempi kidsi putos melkeen ikkunasta. Super. En oo ikinä nähny tällasta menoa ja omaa mielenterveyttä rasittaa vielä se, että en voi sietää riitelyä. Täälä tempperamentin kehdossa tuntuu, että pari on avioeron partaalla, mutta kohta rakastetaanki enemmän ku koskaan. Mun pää ei kestä sitä! Siis koittakaa nyt päättää, vihaattako toisianne vai ei? Jos on vihanen, sillon on vihanen AINAKI 10min.! Ei riidan jälkeen voi heti jatkaa keskustelua naurulla!
Tänään mun ois pitäny lähtiä pariisin yöhön yhen englantilaisen kans, mutta jätin välistä, ku sillä oli vähä liian party suunnitelmat mun 40v. juhlimistyyliin. Nyt en vaan olis pystyny valvoo koko yötä ja palata 7 aamulla. Sori. Huomena, jos tää viestittely nyt onnistuu (se ei voi käyttää kännykkänsä) lähen niitten kans lounaalle pariisiin. Tai sitte meen kierteleen vähä tota tän alueen keskustaa. Ja ostan shampoota ;) Olis kiva käydä kokeileen jumppia täälä, varsinki lesmillsejä, että pysyis ees vähä kärryillä. Mun ranskan kieli junnaa vielä vaippaikäsen tasolla ja kurkkuärrä aiheuttaa lähinnä komiikkaa ku ymmärrystä. Nii ja sunnuntaina meen yhen ruotsalaisen au pairin kans pariisiin ja se onneks tuntee sieltä porukkaa ku se on ollu täälä jo elokuusta.(En voi kuvitella miten joku kestää olla au pairina vuoden..respect on huipussaan :D) Tapasin sen ja yhen ranskalaisen nannyn meidän vakkaripuistosa päivällä. Tuli ihan kotiäiti olo, ku siellä me yhdessä istuskeltiin hiekkalaatikon reunalla ja juteltiin ku lapset leikki yhdessä..aah tätä täydellisyyttä :) Mutta jospa tää tästä ku saa nukuttua (pitkään!!) ja nähtyä vähä talon ulkopuolistaki elämää. Kiitos olkapäästänne ku sain vuodattaa kaikki nämä 20 litraa kyyneliä. Voi mikä ihana perhe mua oottaakkaan suomesa <3
Sonja zZZzzzZZ