Salut!

Kohta lähen ja olo ihan epärealistinen. Parin päivän YO-bailut takanapäin ja olo on ku olis joutunu terroristilauman hakattavaks.. Eilen iltapäivällä viimisten vieraiden lähtiesä(tai niin ainaki luulin..vähän aikaa siitä uus satsi vieraita saapu ja ei ku lakki päähän collariasuun hienosti yhdistettynä ja kestohymy päälle)istuin sohvalla tuijottaen eteenpäin. Ajatukset näytti hidastuksella pyörivää mustavalko-lumisadetta ja kuihtunu ruusumeriki sai mut purskahtamaan itkuun..varmaan kauneudellaan..heh. Parin litran poraamisen jälkeen päätin varjella mielenterveyttäni ja peruin s-postilla osallistumiseni tämän päivän kätilön pääsykokeisiin perhesyihin vedoten. Tilapäisiin vaihdevuosien kaltaisiin mielialanvaihteluihin vetoaminen olis varmaan kivasti hankkinu porttikiellon psykologisiin testeihin 10 vuodeks eteenpäin.. Tänään kuitenki heräsin taas elävien kirjoista. Aamu venyi meillä melko myöhään ja äsken palkittiin reippaat pankki- ja kauppakäynnit vielä tunnin päikkäreillä. Mieli sai vähä piristystä valkolakin avulla hankitun ansion tallentamisesta tilille (tuntipalkka 3 vuodelta ei paljoa päätä huimaa, mutta se on aina kiva nähä vähä jotain muutakin tilillä ku niitä nollilla alkavia lukuja..) Sain onneks yhteyden ranskaan kännykälläki nii ei sitte tarvi lentsikkakentällä mitään suuretsintöjä järjestää keskiviikkona.. Paras kohokohta oli kuitenki ylppärilahjan tilaaminen eli kauniin ja toivottavasti uuden rakkauden kohteeni eli macbookin tilaaminen. Kovasti myyjä-sedät vakuutteli koneen saapuvan huomena, mutta skeptikko pelkää pahinta. En tiä mitä tehdä jos konetta ei huomena nähdäkkään Kokkelbyssä :/ Lähtö Ranskaan olis siis jo varmaan huomena kello 2 yöllä, luksusmaisesti 6h kestävällä pikajunalla kohti the Big city Helsinkiä ja sieltä parin tunnin ajan tappamisen jälkeen kohti Pariisia. Vastassa (toivottavasti) odottaa perhe jossa on vanhemmat ja pari muksua. Löysin perheen au pair-sivustolta ja ne on täysin ranskalaisia. Vanhemmat puhuu englantia, mutta lapset ainoastaan ranskaa.Eli toisin sanoen Sonja-nanny tulee käyttämään epämääräistä sanakirja-monkeytalk-ranskaa ja enemmän elekieltä ensimmäisinä viikkoina kuin koko elämänsä aikana..nice. Mieliala on vähän sekava..Toisaalta tosi haikea (minkä nämä tilapäiset low pointit osottaa), mutta silti jotenki tosi innostunut. Totuus on, että yhtäkään hyvää au pair tarinaa en oo vielä kuullu, mutta toinen kulttuuri ja kielen oppiminen voittaa kuitenki kaikki ne kauheimmatki kauhutarinat. Ja todellisuushan on, että mua ja kaikkea tuttua turvallista pitää erosa vain 2h 30 min.
à bientôt
Sonja